Suomi on pitkään kulkenut omia polkujaan, mitä tulee rahapelejä ja niiden järjestämistä koskevan lainsäädännön suhteen. Valtiollinen monopoliasema on ollut pitkään poliitikkojen lempilapsi, mutta 2020-luvulle tultaessa muutoksen tuulet ovat alkaneet puhaltaa. Kritiikki on tehnyt tehtävänsä ja myös poliittiset päättäjät ovat viimein todenneet, että aika on kypsä siirtyä lisenssipohjaiseen järjestelmään, jota moni muukin Euroopan maa käyttää.

Yksinoikeus historiaan, lisenssit tilalle

Pääministeri Petteri Orpon johtama hallitus ilmoitti melkein ensitöikseen ryhtyvänsä uuden rahapelijärjestelmän valmistelutöihin. Koska ilmoitus annettiin heti hallitustaipaleen alussa, oli lupa odottaa, että jotain todella voisi tapahtuakin asian suhteen. Ja näin myös kävi – uuden rahapelijärjestelmän todella on tarkoitus olla todellisuutta jo vuonna 2026.

Veikkaus ei sinällään ole katoamassa mihinkään, mutta sen yksinoikeus monien rahapelien järjestämiseen ja markkinointiin manner-Suomessa on. Vielä kaikki lopulliset yksityiskohdat uudesta pelioperaattoreille myönnettäviin lisensseihin pohjaavasta järjestelmästä eivät ole selvillä, mutta se on selvää, että Veikkaus joutuu kilpailemaan useiden toimijoiden kanssa.

Monopoli käytännössä jo pitkään historiaa

Tässä vaiheessa paikallaan on tietysti huomauttaa, että kilpailu muiden toimijoiden kanssa ei ole Veikkaukselle todellisuudessa mitään uutta. Maamme rajojen ulkopuolella toimivien kasino- ja vedonlyöntisivustojen kanssa kilpailu pelaajien ajasta ja panoksista on ollut vielä hetken monopoliasemastaan toimivalle yhtiölle todellisuutta, ja osittain tämän takia rahapelilainsäädännön uudistusta onkin perusteltu. Pelisääntöjä halutaan selkeyttää.

Kukaan ei voi varmuudella sanoa, kuinka paljon suomalaiset käyttävät rahaa ulkomaisten rahapelisivustojen palveluihin. Arviot ovat liikkuneet 0,5–1 miljardin tienoilla vuositasolla puhuttaessa. Kuka tahansa on voinut verkossa huomata kansainvälisten rahapelitoimijoiden mainoksia, ja varsinkin uudet nettikasinot houkuttelevat pelaajia puoleensa mitä moninaisimmin keinoin, esimerkiksi avokätisten tervetulobonusten avulla.

Jopa valtiovarainministeriössä on todettu asian laita – se, ettei yksinoikeuteen perustuvassa järjestelmässä pelaajia kyetä ohjaamaan vain niin sanotusti luvallisiin palveluihin, ja se, ettei järjestelmä kykene ehkäisemään pelaamisesta aiheutuvia haittoja.

Valtion taholta merkittävänä ongelmana voi pitää tietenkin myös sitä, että nykyisessä mallissa ulkomaille suuntautuva pelaaminen ei tuo suoraan euroakaan valtion kassaan. Lisenssijärjestelmässä kerättävät lisenssimaksut sen sijaan niin tekevät ja helposti valvottavalla tavalla. Samalla tietenkin voidaan elätellä toiveita siitä, että ainakin osa rahapelialan työpaikoista voisi uuden järjestelmän myötä siirtyä Suomeen Maltan kaltaisista keskittymistä.

Peliautomaatit ja lotto jäävät

Aivan kokonaisuudessaan Veikkauksen monopoliasemaa ei tulla kuitenkaan purkamaan, ei ainakaan tässä vaiheessa. Yhtiön vastuulle jää edelleen fyysisten rahapeliautomaattien ja lottopelien järjestämisoikeus, siinä missä kilpailuun avautuvat vedonlyönti ja nettikasinopelit. Aika näyttää, saapuvatko Suomeen esimerkiksi brittityyliset vedonlyöntikioski kivijalkaan.

Nähtäväksi jää myös se, lähteekö Veikkaus itse voimakkaammin hakemaan uusia markkinoita maamme rajojen ulkopuolelta. Joitakin avauksia yhtiö on tehnyt esimerkiksi nettipokerin suunnalla tähän jo menneinä vuosina, mutta uudessa tilanteessa Euroopan unionin markkinat varmasti voivat alkaa houkuttaa yhtiötä.

Peliongelmat – miten niihin puututaan?

Rahapelaaminen on ongelmallista verrattain harvalle näitä pelejä pelaavista – peliongelmat koskevat noin 3–4 prosenttia suomalaisista – mutta pahimmillaan nämä ongelmat voivat johtaa jopa henkeä uhkaaviin tilanteisiin. Yksi rahapelilainsäädännön uudistuksen keskeinen tavoite onkin ehkäistä peliongelmia.

Mitä todennäköisemmin pelaamisen valvontaa alkaa uuden järjestelmän myötä valvoa uusi viranomainen, joskaan vielä ei tiedetä, toimiiko tämä esimerkiksi Poliisin alaisuudessa. Viranomaisen tehtävä on joka tapauksessa valvoa, että toimiluvan saaneet pelioperaattorit tekevät kaiken vaaditun peliongelmien ehkäisemiseksi ja niihin puuttumiseksi. Vahva pakollinen tunnistautuminen, peli- ja tappiorajojen pakollisuus ja erilaiset estot ovat varmasti työkalupakissa.

Jäljelle jäänee harmaa alue

Uudistetun lainsäädännön perusteena on tarjota ulkomaisille toimijoille mahdollisuus toimia Suomessa laillisesti ja yhteisin pelisäännöin. Esimerkiksi Ruotsin, jossa lisenssipohjainen järjestelmä on ollut käytössä jo vuosia, kokemukset kuitenkin osoittavat, että moni jatkaa yhä lisenssijärjestelmän ulkopuolisten ulkomaisten pelipaikkojen palveluiden käyttöä.

Kokemukset muualta maailmasta osoittavat, että myöskään verkkoliikennettä rajoittavat toimet, kuten erilaiset maksublokit tai sivustojen käytön estot eivät ole toimivia ratkaisuja. Edes totalitaristissa maissa ei kyetä kovin onnistuneesti estämään kansalaisten verkkovierailuja ”kielletyillä sivustoilla”, joten Suomen kaltaisessa avoimessa länsimaassa tämä tulisi varmasti olemaan vielä hankalampaa.

Voittojen tuotto

Oma kysymyksensä on toki se, mihin uuden järjestelmän mukanaan tuomat tuotot käytetään. Jo vuonna 2022 päätettiin alkaa siirtää Veikkauksen voitot suoraan valtion budjettiin, siinä missä ne jaettiin aiemmin suoraan erilaisille tulonsaajille, lähinnä yleishyödyllisille kolmannen sektorin järjestöille.

Uudessa järjestelmässä tarkoitus on niin ikään jatkaa tuottojen maksamista suoraan valtion kirstuun. On kuitenkin toinen asia, voitaisiinko tuotot esimerkiksi korvamerkitä sosiaali- ja terveysalalle, vai päätyvätkö ne esimerkiksi nykyisessä maailmantilanteessa varsin paljon kasvaneisiin puolustusmenoihin. Rahoitetaanko kolikkopelaamisella ja jääkiekkovedoilla jatkossa hävittäjähankintoja?

Suuren murroksen edessä

Aika näyttää, millainen rahapelejä koskevan lainsäädännön lopullinen muoto tulee olemaan. Alan toimijoita kuullaan lausuntokierroksilla ahkerasti, mutta Suomen tasavallassa hallituskausi kestää enimmillään neljä vuotta, ja siinä ajassa laadukkaan lainsäädännöllisen lopputuleman aikaansaamisessa voi tehdä tiukkaa.

Esimerkiksi Ruotsissa lisenssijärjestelmään siirtyminen sai pelien markkinoinnin suorastaan räjähtämään käsiin, mutta tähän suomalaiset lainsäätäjät tiettävästi ovat osanneet varautua. Jää nähtäväksi, mihin ei ole osattu varautua, ja miten hanakasti mahdollisiin tuleviin ongelmakohtiin kyetään puuttumaan. Varmaa on vain se, että suomalaiset rahapelimarkkinat ovat historiallisen suuren murroksen edessä.